Tähtiä

 Sinussa itsessäsi on valo, jota säteilet. Se hohkaa lämpimänä, kutsuvana, vastaanottavaisena.

Se hohkaa niin, että monet vääryydet tahtoisivat anastaa siitä palan. Viedä mukanaan osuuden joka ei heille kuulu. Ja sinä antaisit sen, sillä olet sitämieltä että jokainen ansaitsee valoa.

Mutta osaat antaa sitä myös oikein. Autat muita luomaan oman valonsa.

Tulet huoneeseen, avaten pimennysverhot tieltä. Näytät maailman jossa on valoa ja värejä. Kutsut valon sisään, annat sen koskettaa meitä jotka ovat kulkeneet koko elämänsä varjoissa. Tarttua meihin, osiin joita emme haluaisi näyttää. 

Et pelkää pimeyttä joka asuu minussa, on osa minua ja läsnä jokaisessa eleessäni. Et pelkää että se tarttuisi sinuun. Teet siitä ystäväsi, haluat sen olevan ystäväsi. Oppia tuntemaan senkin osan minusta, vaikka haluaisin itse piilottaa sen koko maailmalta. Vähiten haluan sen satuttavan sinua, ottavan omakseen. Sillä pimeys joka sisälläni on, pitää valosta. Se haluaa myös viedä sen, eikä se osaa pitää sitä valoa elossa. Se tukahtuisi, lopettaisi sykkimisensä. Enkä halua että niin käy sinulle. Joten työnnän sinut pois, pyydän että lähtisit pois. Mutta jäät...

Ja sitä on vaikea ymmärtää. Miksi sinä ottaisit riskin, että valosi meinaisi tukahtua. Otat riskin, sinuun voisi sattua. Jotenkin luotat siihen ettei niin käy, ja jos niin pääsisi käymään - sanoisit sen vain olevan tarkoitus. 

Katson sinuun. Silmiin joissa kipinöi. Pysyn vaiti, sillä asioiden sanominen ääneen tuntuu vain sanoilta. Ne eivät ole yhtä painavia mitä mieleni yllä leijailevat ukkospilvet. Katson hymyäsi, sitä kuinka se tarttuu itseni lisäksi muihin. Hymyilet huuliesi lisäksi koko kasvoillasi, onnellisuutesi tuntuu kaikessa sinussa ja näkyy siinä miten sinä olet.